Loppuvuosi on uuden alun aikaa. Lehteilen kauniita kalentereita, selailen kansalaisopistojen kurssitarjontaa ja kirjoittelen tuoksukynttilän imelässä kajossa listoja muutoksista, joita kuvittelen tarvitsevani. Harvoin tammikuun alku tuo järin suuria mullistuksia arkeen, mutta mieli on käännetty muutossektorille.
Toisaalta liikunnasta ja paremmista elämäntavoista haaveileminen tuntuu typerältä – rouva on hyvä ja aloittaa vain. Jokaista hyvinvoinnin eteen keksimääni muutosta kohtaan on vastavoimaksi terävä viininlipitysmeemi, joka muistuttaa tarttumaan nautintoihin nyt. Ja tottahan se, harva hyvä tarina alkaa salaatilla.
Niille sijoilleen kumottujen elämäntapamuutosten jälkeen seuraavat kehityskohteet ovat huomattavasti tiukemmassa. Haluaisin lukea enemmän kirjoja. Koirien kynnet pitäisi leikata kahdesti viikossa. Kotitöihin pitäisi osallistua useammin. Niin. Mistäköhän sellaiset ihmiset haaveilevat, joilla arki on jo tukevasti hallussa?
Menisinkö laulutunnille? Opettelisinko kirjoittamaan vanhanaikaista kaunoa? Miksi kehityskohteet pyörivät oman navan ympärillä kuin magneettinen nöyhtä?
Mitä sellaista voisin muuttaa, joka olisi hyödyksi muillekin? Ja ei, ei tarvitse palata edelliseen kohtaan – olen tietoisesti välttänyt julkilaulamista jo vuosia.
Kiemuraisten kehäpäätelmien levy jää soimaan paikallaan. Jos aika on arvokkainta mitä omistan, onko hurskastelua korvata se rahalla ja ryhtyä kuukausilahjoittajaksi hyväntekeväisyysjärjestölle? Haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä eläinhoitolassa, mutta teenkö sillä hallaa omalle laumalle, joka jo nyt elää kuin pellossa? Jos en saa aikaiseksi viedä edes omaa lasta pulkkamäkeen, onko laitaa lähteä apukäsiksi muille huomiota kaipaaville?
Kohta niitä viinimeemejä on taas yksi lisää.
Herättääkö vuodenvaihde muutosvaiston? Ovatko kaavailemasi uudistukset konkreettisia vai suuntaa-antavia? Pitääkö omat tilukset laittaa jiiriin ennen kuin ojentaa käden muille?
Ah. Samojen ajatusten parissa pyöritään meilläkin ja hifistelyn aste on jäätävä. Päivitin juuri epämääräisesti 2015 kalenterin kulmiin merkityt tammikuun 2016 tapahtumat uutuuden kiiltävään taskukalenteriin ja pohdin koko ajan, että pitäisikö värikoodata tai käyttää erilaista tekstausta eri asiaan (opinnot, työ1, työ2, koirat jne.) liittyville asioille. Sitten päätin päästää irti ja antaa harakanvarpaiden olla juuri niin kuin kynästä ja kädestä lähtivät. Nyt tuijotan koko elämääni pyörittävää exeliä ja mietin, miksi se on niin siisti, kun koti ympärillä on kaaoksessa… Elämänhallinta – onnen lähde vai boheemin elämän tuho?
Hyvä kysymys. :) Kalenterit on aina olleet mun heikko kohta. Tämän vuoden saldo taitaa olla enää kaksi paperikalenteria, vaikka koko elämä on oikeasti tallessa Outlookin duunikalenterissa. Tälle tilalle oli vissiin joku diagnoosikin. :)
Mutta miksei voi tehdä vaikka niin, että aloittaa terveellisemmät elämäntavat, joihin kuuluvat sekä salaatti että viini? Pitääkö kaikesta luopua! Computer says no! Wait, that was just me.
Mä lähden siitä, että muille antaa sitä, mitä voi antaa. (Jos he eivät halua sitä, siitä ei saa loukkaantua. Raha kelpaa onneksi yleensä kelle tahansa.) Jos sen sijaan joku resurssi on itseltä kortilla, ei se ehkä ole se, josta ensimmäisenä kannattaa repiä (se ei välttämättä edes ole universaalisti arvokkainta, vaikka olisikin juuri nyt juuri sulle tärkeintä mitä voi saada.) Eikä avun tarjoaminen ole myöskään sitä jalompaa mitä kivuliaampaa.
Minä ajattelin myös muuttua: ostan vähemmän lankaa ja kurkistan tyynyn alle nähdäkseni, onko kadonnut juoksuinto siellä talviunilla.
En osaa kirjoittaa oman blogini nimeä. Yritän uudestaan.
Viisaita sanoja, jälleen. Mutta miten vaikeaa onkaan myöntää itselleen, että just nyt on hihnat niin kireällä, että olisi parempi käpertyä vaan oman kuplan sisään ja yrittää saada kaikki riittämään siellä? Huh!
Ne tyypilliset lupaukset itselle; alan liikkumaan (tällä hetkellä liikunta aikalailla pyöreä nolla..), syön terveellisemmin (vähennän varsinkin herkuttelua), yritän olla sosiaalisempi (pahoittelen suuresti kaikille kavereille – energiaa ei ole vain viime aikoina ollut oikein kunnolla edes viestin naputtelemiseen o.O) yms. Punaviinistä en kyllä taida luopua – pitäähän sitä jotain ”paheita” jäädä (kosmetiikan lisäksi) xD
Kuulostaa tasapainoiselta. :)