Tasan kuukausi #sunsethair -elämää takana ja nyt annan virallisen imelyysvaroituksen. Seuraava teksti keskittyy kehumaan elämää shokkivärjätyn tukan kanssa monipolvisesti ja sumeilemattoman subjektiivisesti. Miksi auringonlaskutukka on parasta ikinä?

Väritön ja harmaa olemus ei ole enää harmaa. Vaalea iho, haaleat piirteet, hento ääni, laiskat elämäntavat ja huono ryhti kertakaikkiaan häivyttyvät leiskuvan tukan alle. Ilahduttavan tukan kanssa ryhti suoristuu ja hymy on herkemmässä.

Mikä tahansa huulipuna sopii. 

Erotun massasta. Vanha lukiokaveri bongasi minut kassajonosta viiden vuoden tauon jälkeen, ja myönsi että huomasi vain, koska tunnisti hiukset. Vanha työkaveri bongasi täydeltä terassilta, koska tukka. 160-senttinen varsi ja yllä mainitut harmauspiirteet eivät ole koskaan toimineet erottumisen suhteen eduksi ja olen tottunut esittelemään itseni samoille ihmisille useampaan kertaan, koska mieleen jääviä piirteitä ei vain kerta kaikkiaan ole – mutta s’on loppu ny’. No okei, vähän pientähän tää on, mutta kun ei koskaan ole jäänyt kenellekään mieleen, on pakko iloita siitä, että tällainen ulkoinen yksityiskohta on nyt olemassa.

Musta vaatekaappi ei ole enää mitäänsanomaton. Läpimusta vaatekaappi toimii timanttisena alustana taikatukalle, eikä vain hoikistavana turvavärinä, jonka voi aina lyödä kerralla koneeseen.

Kirkkaat värit tuottavat iloa. Menneinä vuosina olen ammentanut iloa näyttävistä rakennekynsistä, mutta nyt näppistyötä tekevänä olen ranteita säästääkseni luopunut pitkistä kynsistä. Joitakin vuosia meni mukavasti näyttävien meikkien parissa, mutta nyt kun työpaikka on ihmiseristeisesti kotikolossa, en osu peilin eteen niin usein, että meikkaaminen omaksi iloksi inspiroisi joka aamu. Mutta mites tuo tukka? Sehän kulkee mukana koko ajan ja on helppo leiskauttaa suttunutturalta auki, ihan vain omaksi iloksi. Win!

Tukka on edelleen hyväkuntoinen. Olin valmistautunut uhraamaan tukan kiillon ja sileyden shokkiväreille, mutta ammattilainen osasi toteuttaa tukan niin, että näistä ei ole tarvinnut tinkiä.

Ylläpito on helpompaa kuin luulin. Shokkivärit ovat keinahdelleet mukana nyt tasan kuukauden ja sentin harmaata kasvurajaa lukuunottamatta ne ovat osapuilleen alkuperäisessä asussaan. Pinkki on aavistuksen haalistunut, mutta sopii vielä kokonaisuuteen. Sain kampaajalta luvan varovasti kokeilla värimaskia yhteen suortuvaan, jos haalistumisesta tulee ylitsepääsemätön päänsärky, mutta mukana seurasi lempeä varoitus siitä, että purkautuessaan näistä maskeista saattaa paljastua epätoivottuja väriyllätyksiä. Ehkä siis pidän näppini erossa ja keskityn nauttimaan tukan elävyydestä. Pesu kahdesti viikossa ja muuten silmänkääntötemppuja kuivasampoolla – kelpaa!

Näyttävä tukka toimii positiivisena keskustelunavaajana. Kirjaan tämän nyt sillä riskillä, että kuulostan tarpeettoman itserakkaalta, mutta koska maailmassa ei vaan ole liikaa positiivisuutta ja spontaaneja keskustelunavauksia, olen iloinen jos tukkani toimii kimmokkeena kahden vieraan ihmisen keskustelulle. Toki tässä asiassa voisi itsekin ryhdistäytyä, mutta kehuun on helppo vastata kehulla, jolloin kahdelle ihmiselle tulee tosi pienellä vaivalla hyvä mieli. Mukana on ehdottomasti aimo annos suomalaista tuppisuisuutta, sillä kehuahan voisi ihan ilman toiselta ihmiseltä saatua kimmokettakin, mutta uskon että pienen vetoavun jälkeen tästä muodostuu helpommin tapa itselle. Yllättävän moni reagoi tavanomaisesta poikkeavaan tukkaan positiivisesti.

Suuri muutos syventää suhdetta kampaajaan. Jokaisessa käsityöammatissa taidot karttuvat sitä mukaa, kun erilaisia tekniikoita pääsee testaamaan ja niiden käyttäytymistä seuraamaan. Itse kynsimuotoilijana riemuitsin jokaisesta tilaisuudesta tehdä jotain kokeilevaa ja uutta, mutta näissä erikoisemmissa projekteissa oli ensisijaisen tärkeää saavuttaa luottamus asiakkaaseen, sillä isoissa tai haastavissa muutoksissa on aina riski sille, että jokin ei toimi odotetusti. Kampaajani heittäytyi muutostyöhön ihailtavan rohkeasti ja olen iloinen, että värin ylläpidosta on tullut yhteinen projekti, jossa pääsemme avoimin mielin pohtimaan seuraavaa liikettä ja seuraamaan suunnitelman toteutumista. Näin suuria muutoksia ei kampaajan tuoliin kuulemma erityisen tiheästi istu, joten iloitsen aidosti, että oma heittäytymiseni tuottaa iloa myös kampaajalle. Lisäksi kampaajani rakastaa taiteilla kampauksia, joten pääsen toisinaan hänelle kampausmalliksi ja vaikka en kampauksista yhtään mitään ymmärräkään, niiden valmistuminen on kiehtovaa seurattavaa. Suhteen syventyessä yritän muistaa olla kosimatta tyttöparkaa.

Aamunaama näyttää hyvältä. Tai siis ei välttämättä tarkkaan ottaen se naama, mutta peilikuvan yleisarvosana on huomattavasti positiivisempi myös maanantaiaamuisin.

Olisi kiva kuulla millaisia tukkataikoja teille on tehty – mikä tukka jäi positiivisesti mieleen ja miksi?