Virolainen luonnonkosmetiikkabrändi Nurme kutsui ryhmän bloggaajia tehdasvierailulle kurkkimaan käsintehtyjen tuotteiden valmistusta ja kuulemaan lisää sarjan taustoista. Retken järjesti sarjan maahantuoja NHS.

En ollut entuudestaan tuttu Nurmen tuotteiden tai tarinan kanssa ja lähdin uteliaana matkaan edustamaan epätyypillistä, vähän skeptistä luonnonkosmetiikkakäyttäjää. Minulla ei ole mitään luonnonkosmetiikkaa vastaan, mutta tietynlainen julistaminen on aavistuksen vieraannuttanut tästä konseptista, niin etten mitenkään tietoisesti hankinnoissani etsiydy luonnonkosmetiikan pariin. Ymmärrän ja tunnustan tarpeen järkeistää esimerkiksi omaa kosmetiikkakäyttäytymistäni, mutta ainakin toistaiseksi pyrähdykset luonnonkosmetiikan tontille ovat jääneet lyhyiksi.

Nurme avautui kaltaiselleni iloiselle sekakäyttäjälle erittäin helpostilähestyttävällä tavalla ja julistaminen loisti poissaolollaan. Olin hyvin iloisesti yllättynyt siitä avoimuudesta ja keskustelevasta rehellisyydestä, jolla meidät huomioitiin sekä perustaja-Maritin että NHS:n suunnalta. Asioista ja ongelmista puhuttiin niiden oikeilla nimillä, eikä tunnettuja kompastuskiviä yritetty piilotella. Erittäin tervetullut tuulahdus vihreää aatetta.

Nurme on perheyritys, jonka tuotteet valmistetaan vanhaan navettaan rakennetussa pikkiriikkisessä tehtaassa Viron maaseudulla. Sarjan tarina ei rullannut esiripun takaa perinteisellä ”kun mikään muu ei sopinut, niin tein itse” -tematiikalla, vaan hilpeällä tarinalla siitä, miten Maritin saippuaharrastus riistäytyi käsistä. Kun äitiyslomalla askarrellut ajanvietesaippuat alkoivat kerrostua nurkkiin, hän jakeli niitä puolessa vuodessa eteenpäin hassut 800 kpl ja ryhtyi itse käyttämään niitä vasta sitten, kun ilmaiskappaleisiin ihastuneet tulivat kyselemään lisää. Vuosien saatossa Nurme on jalostunut harrastesaippuapajasta yli 100 tuotteen laajuiseksi tuoteperheeksi, jonka kantimia ovat luonnonmukaisuus ja aitous.

Pääsimme seuraamaan palasaippuan valmistusta läheltä (tai niin läheltä kuin mitä tahansa yleisötapahtumaa tällä hobittivarrella nyt pääsee seuraamaan, phmh) ja lyhykäisyydessään kookos-laventelisaippuan valmistusprosessi etenee näin:

Kuumennettu kookosöljy, natriumhydroksidi ja eteerinen öljy (tässä: 1,5 % laventelia) sekoitetaan porakoneen näköisellä vatkaimella pesuvadissa ja kaadetaan muotteihin jäähtymään. Sekoitusvaiheeseen ei kuulemma ole varsinaisia ohjeita, vaan saippuamassan pitää tuntua oikealla tavalla jugurttimaiselta, missä on avuksi kuvissa vilahtelevan entisen leipuriäidin näppituntuma. Massa jäähtyy muoteissa vuorokauden, jonka jälkeen se paloitellaan ja nostetaan varastoon tekeytymään kuukaudeksi. Kuukauden kuluttua palat pakataan ja siirretään myyntihyllyyn.

Tässä kahden huoneen tehtaassa valmistuu päivässä jopa 1000 palaa saippuaa, mikä tuntuu määränä täysin absurdilta, mutta kertoo kiehtovalla tavalla tuotteiden myyntikapasiteetista.

Koska tuotteissa käytettävien luonnollisten pohja- ja eteeristen öljyjen laatu vaihtelee sato-olosuhteiden ym. mukaan erittäin, tuotteet eivät välttämättä näytä, tunnu tai tuoksu identtisiltä jokaisessa erässä vaikka valmistustapa on sama. Hauska fakta, jota en synteettisen kosmetiikan käyttäjänä ole tullut ajatelleeksi.

Työpajassa pääsimme kokeilemaan oman hoitoöljyn tekemistä. Saimme valita reseptijoukosta haluamamme koostumuksen ja intensiivisen oppitunnin jälkeen tarkoituksiimme sopivat eteeriset öljytipat. Omaan vartaloöljyyni tiputtelin mututuntumalla rosmariinia ja mandariinia ja vaikka tuoksu on nyttemmin tasaantunut rosmariiniseksi, tuoksui yhdistelmä aluksi tosi voimakkaasti eukalyptukselta. Jännä huomata, miten nämä luonnolliset tuoksut elävät.

Nurmella on käytössään yhdeksän pohjaöljyä (jotka toimivat tuotteina myös sellaisinaan) sekä 27 eteeristä öljyä. Kokoan näistä öljyistä erillisen tiivistelmän toiseen postaukseen, ettei yksi artikkeli veny tämän pidemmäksi.

Kiehtovien taustafaktojen ja maanläheisen suhtautumistavan kruunasi pihaan rakennettu tuotekuvaajan temmellysaitta, josta ei värejä ja tekstuureja puuttunut. Siis jestas, miten hauskaa näissä nurkissa kyykkiminen oli, ihanan visuaalinen elämys, jossa kameran kanssa tetsaamista ei tarvinnut yhtään ujostella.

Kotiinviemisiksi sain itse huljuttelemani öljyn lisäksi avokadopalasampoon, minttuhuulivoiteen ja laventelikasvoveden.

Laventeliin liittyi oivallus, josta Marit mainitsi melkein heti ensimmäisessä käänteessä luonnollisten eteeristen öljyjen ja keinotekoisten aromaattisten tuoksujen eroja havainnollistaessaan: monet inhoavat keinotekoista laventelia, mutta tykkäävätkin sitten yllätyksekseen luontaisesta laventelista, joka tuoksuu todella eri tavalla raikkaalle. Samaistun! Olen aina inhonnut laventelin tuoksua syvästi, mutta kun Nurmella nuuskuttelin aitoa laventelia, se olikin itse asiassa tosi miellyttävä tuoksu – ohoh! Tästä rohkaistuneena aion ehdottomasti kokeilla myös tuota laventelikasvovettä, vaikka aiemman tuntuman perusteella olisin laittanut sen korkkaamatta kiertoon.

Tämä päivä hälvensi luonnonkosmetiikkaennakkoluulojani selvästi, vaikka vielä en olekaan valmis seuraamaan aiheeseen liittyviä keskusteluja somessa. Nurme on tosi sympaattinen kokonaisuus, johon oli ilo tutustua näin läheltä. Palataan vielä tuon öljy-yhteenvedon kanssa pikapuoliin.

Onko joku teistä jo ehtinyt tutustua Nurmeen?

Nurmen tuotteita myyvät mm. °Eleven ja °Biodelly.