Hiiuliheiii, huolta nyt eiii – tukka kuosissa, huolet nollissa! En tiedä huomasitteko, mutta kolmen viimeisen artikkelin otsikossa on sana värikäs, joten jonkinlaista kesämieltä ja riikinkukkofiilistä lienee liikkeellä.
Hurahdin #sunsethair -tukkaan viime kesänä enkä liki vuoden jälkeen olisi missään nimessä valmis luopumaan tästä koreilusta. Violetista pinkin kautta oranssiin liukuva pitkä tukka tekee muuten valjulle olemukselleni ja vaatekaapilleni ihmeitä ja vaikuttaa positiivisesti mielialaani.
Luottokampaajani ja ylin reuhkavastaavani Karoliina tarttui aikoinaan haasteeseen melko suurella loikalla tuntemattomaan ja tekee nykyään hirmu paljon pilkulleen hiottuja vaaleita hiuksia (kurkkaa portfolio Instagramista täältä), mutta suostuu onnekseni edelleen operoimaan myös työlästä auringonlaskutukkaa. Tukkaa, jota eräs maineikas hiuskouluttaja meni ja kutsui lapinkultatukaksi ja josta olen useamman kampaajan kuullut sanovan, ettei olisi koskaan suostunut ottamaan moista projektia. Jälleen siis julkinen, nöyrä ja sydämellinen kiitos upeasti hoidetusta unelmatukasta Karoliinalle!
Hiukset on viimeksi syyskuussa värjätty kauttaaltaan ja siitä saakka ainoa ylläpito on ollut tyven sävyttäminen sinivioletiksi n. 8-10 viikon välein. Hyväkuntoisissa, vähän neuroottisestikin hoidetuissa hiuksissa Elumen pysyy tosi hyvin, joten ylläpitoa ei ole tarvittu. Sävy on toki haalistunut yhdeksässä kuukaudessa, mutta ei näyttänyt millään tavalla hassulta vieläkään. Nyt kuitenkin kesän, auringon ja nurkan takana odottavien Tomorrowland-seikkailujen vuoksi tukka värjättiin kauttaaltaan uudelleen ja sävyä tuunattiin taas hiukan uuteen suuntaan.
Viimeksi väriin tehtiin muutoksia tammikuussa, jolloin tyven violettiin alettiin lisätä sinistä, jotta kokonaisuuteen saatiin lisää syvyyttä. Nyt hiuksia lyhennettiin latvasta muutamalla sentillä, oranssin sekaan lisättiin aavistus keltaista ja hiusten yläosassa pinkkiä sudittiin aiempaa ylemmäs, niin että alkuperäinen violetti sai punertavamman fuksiaan taittavan sävyn. Hiuksia ei vaalennettu enempää, sillä vaikka näin saataisiin maalattua tukkaan vielä lisää elävyyttä ja vaikka hiusten kunto pienen vaalennuksen sallisikin, olimme Karoliinan kanssa yhtä mieltä siitä, että vaalennus ei ole välttämätön joten se jätettiin väliin.
Hiukset ovat nyt taas ihanan voimakkaan sävyiset ja latvasta napakammat (vaikka tämän kiharaepisodin jälkimainingit näkyvätkin hapsottavana takaraivo-otsiksena vielä muutaman vuoden) ja hehkun jälleen viikkokaupalla onnea paitsi maailman parhaasta tukasta, myös täyden luottamuksen ansaitsevasta kampaajasta, joka todella tietää mitä tekee.
Kesä, aurinko ja liekehtivä tukkaupeus – rakkauden kesä 2019!
On se vaan ihan mielettömän upea!!
Kiitos! On! <3
On ne kyllä järisyttävän upeat! :o
Kiitos! Kyllä näillä kelpaa taas liehustaa menemään! :D
Upeat ja arvostus kyllä todella korkealla kampaajaa kohtaan! Ihmettelen kyllä vähän tota asennetta, ettei haluttaisi ottaa tietynlaisia projekteja, varmasta syy on se, että epäillään, ettei omat taidot välttämättä riitä. Joka on ihan ymmärrettävää.
Kiitos, välitän! Ja joo ilmeisesti kyseessä oli teknisesti niin iso muutos siitä pitkästä alkuperäisestä ruskeasta, että moni asia olisi voinut mennä vihkoon ja siksi muutamat ovat kokeneet, ettei projekti olisi sopinut heille. Ja se on toisaalta musta erittäin hyvä – hirmu inhottavaahan olisi ollut mennä sellaisen ihmisen käsittelyyn, joka ei olisi uskonut siihen mitä tekee.